Hotel Seelust

Papereita siirrellessäni ja etsiessäni niille parempia säilytyspaikkoja eli järjestellessäni arkistojani, osun usein hetkeksi lukemaan jotakin vanhaa kirjettä. Joskus se kolahtaa kunnolla syystä tai toisesta. Nyt eteeni osui kotiin perheelleni juhannuksena tasan viisikymmentä vuotta sitten kirjoittamani kirje Saksasta.

Olen aiemmin toisessa blogissani viitannut äitini vähän sitä ennen minulle lähettämään kirjeeseen, johon tässä kirjeessäni myös viittaan. Tässä linkki 13.2.2017 kirjoittamaani blogiin ”Samoja jälkiä kuljemme iltaan”

Miksi kirje kosketti minua juuri nyt, se johtuu siitä, että suunnilleen noihin aikoihin tasan viisikymmentä vuotta sitten tutustuin ensimmäiseen mieheeni, joka esiintyy kirjeessäni pienenä mainintana. Hänestä tuli tyttäreni isä ja tämän lapsien ja lapsenlapsen isoisä ja isoisoisä. Hän sattuu olemaan parhaillaan vierailulla Suomessa nykyisen vaimonsa Karinin kanssa. 

Olen kopioinut tikkukirjaimilla (ei yleistä minulle silloin) kirjoittamani kirjeen tähän lähes sanasta sanaan, koska se antaa hienon kuvan elämästäni juuri silloin.

Löysin muutama vuosi sitten negatiiveja silloin ottamistani kuvista, joita ei muuten ole kuvina edes säilynyt, Negatiivit tosin olivat vaurioituneita, mutta skannattuani ne kuviksi, saa niistä laadusta huolimatta kuitenkin oikein hyvän ajankuvan. Joitakin kuvia olen esittänyt Unikkopellossa blogissani aiemmin, mutta suuri osa kuvista on aiemmin julkaisemattomia.   

"Schönberger Strand 22.6.-68

Hei Äiti, Isä, Raija ja Kaarlo

Kiitos kirjeestä, joka tuli tänä aamuna. Se oli ensimmäinen kirje, jonka tänne olen saanut. Frau Siegler ryntäsi heti saksien kanssa ja leikkasi siitä postimerkin. Täällä tapellaan kirjeittemme postimerkeistä.

Kaikki on mennyt hienosti, mutta mun kädet ovat kurjantuntuiset ja arat, kun aina joutuu tiskaamaan. Viime päivinä on ollut aika rauhallista, kun ilmat ovat olleet pilvisiä eikä tällaisessa paikassa ole silloin paljon ihmisiä. Yksi vapaapäiväkin on ehtinyt olla, mutta olin nuhassa ja yskässä, joka iski minuun myöhemmin kuin Sirpaan ja Eijaan. Ehkä ilmaston vaikutusta ja se meni myös nopeasti ohi yöllisissä merikylvyissä.

Tänään on lauantai, hotellissa tanssi-ilta, Suomessa juhannus. Eilen muistelimme Suomen juhannusta. Täällä ei ole mitään. Oikeastaan olen nyt onnellinen, että jouduin keittiöön. Ensinnäkin siellä ovat hotellin parhaimmat ja kivoimmat ihmiset. Frau Siegler (huom. oikeammin ehkä Ziegler) 47 v, kokki Owe (huom. oikeasti Uwe) 26 v, Lili 40 v ja Trudi (Gertrud, Sieglerin tytär) 23 v. Sirpa ja Eija siis työskentelevät korkeammassa asemassa, tarjoilijoina ylhäällä, jossa on Frau Chefin (johtajatar Frau von Wallis), inhottava Tante ja tarjoilijarenttu Inge + Eija ja Sirpa. Siinä hotellin koko henkilökunta.

Toiseksi minulla on aina työtä illalla vain noin kello puoli 9 saakka, jonka jälkeen olen kokonaan vapaa. Sirpa ja Eija joutuvat joka lauantai ts. tanssi-iltoina tarjoilemaan loppuun saakka, joka saattaa olla kello 1 tai 2 tai myöhemmin. Viime lauantaina oli ens. tanssi-ilta. En oikein tiennyt, mitä tehdä. Siispä oleskelin keittiössä Owen kanssa, jolla oli töitä kello 11 asti. Joimme pullot olutta, Owe, yksi kuorma-auton kuljettaja ja minä keittiöpiika. Sitten menin ylös tanssilattialle katsomaan. Join taas yhden oluen johtajattaren silmien edessä ja hipsin taas keittiöön, jossa oli paljon kivempaa, rauhallista ja lämmintä. Huone, jossa pesen astioita (koneella) on melkein kuin Vehmaisten karjakeittiö, jotakin yhteistä.

No, tänään on taas Tanzenabend, mutta tänään lähden yhden Fredin kanssa. Minne, en tiedä. Ei täällä ole paljon muuta kuin metsiä, peltoja ja lehmiä. Ja lisäksi tämä pieneksi käynyt promenadi. Nyt mulla on parhaillaan se jokapäiväinen 3,5 tunnin vapaa ja kohta menen mereen uimaan. Päiväjärjestys täällä on mennyt aivan sekaisin. Uimaan saattaa mennä keskellä yötäkin. Ilmeisesti tällainen ilmasto on terveellistä, kun tarvitsee vain vähän unta ja kylmää merivettä. Merihän on meidän kylpyammeemme. Tukan pesen aina keittiön hanan alla ja hampaat vesitilkalla, jonka tuomme huoneeseemme. Huone on epäterveellinen, kostea ja pimeä. Joskus ovella tuntuu voimakkaana sikojen ruoan haju. Owe kasvattaa sikoja ja hanhia takapihalla. Tänään saimme toiset peitot ja puhtaat lakanat. Täällä huoneessa ei mikään millään pysy järjestyksessä. Joka aamu kun esim. Eija tai Sirpa poikkeavat parin tunnin vapaallaan keittiöön rva Siegler huomauttaa: ”saubermachen” (tehdä siistiä) eikä siinä muu auta. Tänäänkin Eija sanoi, ettei jaksa, kun illalla pitää olla niin myöhään töissä ja kaiken lisäksi siellähän on siistiä. Silloin rouva Siegler tarttui Eijaa käsipuolesta ja sanoi ”Siegler haluaa nähdä.” Ja niin sitä mentiin.

Vaatteet Lili ja Trudi pesevät pesuhuoneessa ja niitä pestään joka päivä. Huoneemme kalustus on täydellinen, kaatuvia kaappeja ja mun sänky on vino.

Nyt Owe astui huoneeseen ja rojahti Eijan sänkyyn tupakalle. Hän on pirun ruma, mutta viehättävä. Jollei häntä olisi täällä ollut, olisi kaikki tuntunut paljon vaikeammalta. Hän on ihme, tekee töitä mielettömästi.

Minä voisin työskennellä keittiössä vaikka farkuissa, mutta en ole vielä yrittänyt. Lili ja Trudi ovat antaneet essujaan ja yksi huomio: laihdun täällä, sillä ruoka ei ole mitään erikoista ja eikä tule paljon syötyä, mutta se on onni. Tietysti keittiöstä voi mennä milloin tahansa pyytämään, jos tulee nälkä. Siis kaikki on hienosti, ihmiset tässä hotellissa (työväki) loistavaa.

Jos siellä on kuivaa ja kuumaa, täällä on viime päivinä ukostanut ja ilma on tullut koleammaksi ja tuuliseksi.

Olen kirjoittanut Päicille ja Heljällekin. Mitään Raian kirjettä en ole vielä saanut. Jos saan muuten joitakin kirjeitä Renkoon, lähettäkää please ne kirjeittenne mukana tänne. Ei se kyllä hirveän tärkeätä ole, mutta joku kirja saattaa olla tärkeä.

Anteeksi tämä lyijykynä, mutta minulla ei ei enää ole yhtään käypää kynää. Pitää ostaa uusi.

Nyt minun pitää valmistautua taas lähtemään sinne keittiöön. Vatsakin kurisee nälästä (saan kasan voileipiä ja teetä).

Olin kuolla nauruun siitä meidän kissojen marssista. Siis elossa vielä. Hyvä!

Paljon terveisiä

Merja"